Meillä oli kerran äidinkielen tunnilla aiheena kirjoittaa otsikkoaine. Kirjoitin sen päiväkirjan pitämisestä ja bloggaamisesta. Huvittunut olin, kun opettaja kehui minun "asiantuntevaa otetta" ja sitä kuinka varmasti olin kirjoittanut päiväkirjaa ja/tai blogia kauemminkin. Totuus kun oli, etten ikinä ollut tarttunut mihinkään blogiosoitteeseen ja alkanut kirjoittaa tarinoitani kaikkien näkyville !

Mutta mielenkiinto voitti, pakko tätäkin on nyt kokeilla.

Tänään päätin aloittaa kuntoilun. Tavoitteekseni asetin kesäkunnon vuodeksi 2020, sillä tätä itselleni lupausten rikkomisen määrää riittäisi jo hyvinkin 12 vuodeksi eteenpäin. Asiaa vain kylläkin hankaloittaa pilvien kansoittama taivas - aurinko kun olisi mukavempi lenkkikaveri.

No eipähän tule kuuma. Kai.

Mietin taas eilen, että olenkohan tulossa vanhaksi. Elokuvan ja pitsan jälkeen matkasin kotiin ja menin ennen yhtätoista nukkumaan. Aamulla pompin virkeänä ylhäällä jo seitsemän aikoihin, mutta pakotin itseni uneen vielä pariksi tunniksi. Mieleeni nousee äidin aikaiset nukahtamiset sohvalle ja kahvinkeittimen ääni jo varhain ennen seitsemää. Kyllähän tuosta rytmistä nauttisi, jos kaikki muutkin eläisivät samaan rytmiin.

Mutta nyt tartun lattiamoppiin ja kerään villakoirat sängyn alta, adios !